VegasRex: Las Vegas Kertomus

10 tammi 2012 | 09:18 Kirjoittanut:

Tänään, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, otin taksin.

Koska olen pitkään kokenut huijauksia ja jopa vihamielisyyttä, olen pidättäytynyt taksikyydeistä, mutta tänään… jouduin hakemaan oman autoni korjaamolta. Korjaamo on kävelyetäisyydellä, mutta minulla ei ollut mielenkiintoa edes kävellä muutamaa korttelia kun lämpömittari huutaa hunajaa ja lisäksi kosteus puskee paidan läpi. (Kyllä, täällä todellakin on kosteutta juuri nyt)

Kävelyn sijaan nappasin taksin lapseni kanssa, ja otimme viiden minuutin ajelun, maksoin kuskille ja pääsimme ulos autosta lähellä pysäköintimaksulaitetta.

Kun auton ovet sulkeutuivat ja kävelimme kohti korjaamon ovea, lapseni pysähtyi ja kumartui. Hän nappasi maasta jotain ja sanoi ”hei, löysin rahaa”.

Luultuani että kyseessä oli kolikko, sanoin vaan että “pidä itselläsi”, mutta kun hän ojensi rahaa minua kohti, huomasin että kyse oli jostain muusta.

Seisoimme lähellä Charlestonin ja Mainin risteystä ja lapsellani oli yhden dollarin seteli. Se oli taitettu neliön muotoon, ja sen ympärillä oli teippi.

Ja tosiaan, en todellakaan ole eilisen teeren poikia, joten tiesin mikä hänellä oli kädessä, mutta en todellakaan halunnut selittää sitä hänelle.

“Hei, haluatko vaihtaa?” kysyin. “Haluatko vaihtaa tuon ihan uuteen seteliin?”

“Miksi?”, hän kysyi.

“Se on likainen ja siinä on varmaan bakteereja”, sanoin semi-bluffaten.

“Okei”, hän sanoi.

Työnsin dollarin taskuuni ja nappasin puhtaan dollarin lompakostani ja annoin sen hänelle ja hän näytti ihan tyytyväiseltä.

Kävelimme sisälle korjaamoon ja käväisin pikaisesti vessassa. Jos hän todellakin löysi sen mitä ajattelin, niin en todellakaan halunnut hänen kanniskelevan sitä.

Lukitsin vessan oven ja otin rahan taskustani. Avasin varovaisesti teipillä kiinnitetyn setelineliön ja siinä sitä sitten oli. Pieni määrä valkoista jauhetta, ehkä neljäsosa grammaa. Arvaukseni oli että se oli ostettu Las Vegasin kadulta, ihan näiltä seuduilta.

Enkä nyt sievistele. Olen toki tehnyt oman osuuteni, no, aikalailla joka asiassa… mutta ne päivät ovat takana. En todellakaan aikonut napata kokaiinia nokkaani täällä Rexvillen korjaamon vessassa samalla kun lapseni odottaa ulkopuolella. En ole mikään Britney Fucking Spears.

Sen sijaan, dumppasin puuterin vessan pönttöön ja painoin kahvaa, samalla katsoen (oletetun) huumeen katoavan viemärin uumeniin.

En kuitenkaan vetänyt dollaria alas vessasta.

Voi ei.

Ravistelin sitä, ja huuhtelin rahaa molemmin puolin (kirjaimellisesti suoritin rahanpesua) ja laitoin rahan lompakkooni.

Maksoin auton huollon, nappasimme paikallisesta taco-baarista autokaistaruokaa ja ajoimme kotiin.

Myöhemmin, kun ajoin kohti Marylandin ja Flamingon risteystä, muistin dollarin.

Miksi?

Siksi koska lähestyin 99 Cent Storea. Samaa kauppaa, josta ostin omat kenkäni.

Siinä hetkessä tein päätöksen. Tunsin velvollisuudekseni tuhlata kokaiinidollari jotta voisin stimuloida paikallista taloutta. Saitko? Stimuloida paikallista taloutta. Kokaiini on stimuloi… annetaan olla.

Ajoin auton parkkipaikalle, kävelin kauppaan ja ensimmäinen asia mikä osui silmiini, oli koiran kaulapanta. Koirallani on jo kaulapanta, mutta tämä oli mielestäni paksumpi ja kivempi.

Nappasin sen hyllystä, suuntasin kassalle ja ostin pannan huumedollarilla ja parilla ylimääräisellä kolikolla.

Tämän jälkeen ajoin kotiin.

Kun kirjoitan tätä, koirani istuu vieressä ja katselee ikkunasta ulos kohti Stratosphereä, yllään panta joka on ostettu kokaiinidollarilla.

Vegas, Baby.

/ VegasRex