Liberan tutkimusjohtaja kuvailee Suomen rahapelijärjestelmää irvokkaaksi

Liberan tutkimusjohtaja kuvailee Suomen rahapelijärjestelmää irvokkaaksi

29 kesä 2015 | 11:56 Kirjoittanut: Aminoff, Jukka

Valtiotieteen tohtori Heikki Pursiainen on laatinut suorapuheisen ja kriitttisen analyysin.

 

Libera-ajatuspajan tutkimusjohtaja, valtiotieteen tohtori Heikki Pursiainen on kirjoittanut keskustelua herättäneen ‘Suosi yhtä, syrjit toista’ -analyysin, missä käydään varsin suoraviivaisesti läpi Suomen rahapelijärjestelmän monopoliasemaa. Pursiaisen analyysi kuuluu niiden harvinaisten analyysien joukkoon, jossa tarkastellaan tarkasti ja kriittisesti Suomen rahapelijärjestelmän nykytilaa. 

 

Pursiainen vertaa rahapelituottoja verovaroihin, mikä saattaa herättää tietyissä tahoissa närkästystä. Pursiainen paljastaa samalla sen, että rahapelijärjestelmä onkin tulonsiirto vähävaraisilta rikkaille, koska pienituloisimmat pelaavat rahapelejä eniten. Pursiainen kuvailee nykyistä rahapelijärjestelmää tehottomaksi ja irvokkaaksi. Suomessa on käyty vilkasta ja laajaa keskustelua rahapelien tuomista haitoista, mutta asiaan liittyy eriskummallinen asia, mikä on se, että Veikkaus on Suomen suurimpia mainostajia. Onko Suomen rahapelimonopolijärjestelmä uudistuksen tarpeessa? Pursiaisen analyysin perusteella näin voisi sanoa. 

 

Harvinaislaatuisen ja suorapuheisen analyysin vuoksi olemme päättäneet julkaista Pursiaisen rahapelijärjestelmää analysoivan osion sellaisenaan. 

 

Monopolikolmikko

 

Rahapelien järjestäminen on Suomessa täysin suljettu toimiala. Alalla toimii kolme lainsäädännöllä määrättyä monopolia. Veikkaus järjestää veikkauspelejä, Raha-automaattiyhdistys RAY harjoittaa peliautomaatti- ja Fintoto hevospelitoimintaa. Suuri osa ihmisistä on niin tottunut tähän asianlaitaan, että ei edes osaa kuvitella elämää ilman niitä. Monopolit ovat myös tiukasti kietoutuneita niin poliittiseen järjestelmään kuin järjestötoimintaankin lahjoitusvarojensa kautta, että harvoin kukaan edes kyseenalaistaa niiden järkevyyttä julkisesti. Mutta yritetään silti miettiä, millainen Suomi olisi, jos rahapelimonopoleja ei olisikaan olemassa.

 

Rahapelituotot ovat ihan tavallisia verovaroja

 

Asia, joka rahapelimonopoleista puhuttaessa usein unohtuu, on että niillä kerättävät tuotot ovat verorahoja. Tätä ei monestikaan korosteta julkisessa keskustelussa. Peliyhtiöiden tuottoja pidetään jotenkin eri asiana kuin muita julkisia rahoja. Ne ovat muka outoa ilmaista rahaa, joka voidaan käyttää löyhemmin perustein kuin muut verovarat. Tosiasiassa peliyhtiöiden tuotot ovat ihan samanlaista julkista rahaa kuin kaikki muutkin julkiset varat. Tuottoja käytetään kattamaan julkisia menoja, jotka pitäisi muuten kattaa joillakin muilla veroilla. Asian voi myös ajatella toisin päin: jos tuotot käytettäisiin yleisiin julkisiin menoihin, veroja voitaisiin alentaa tuottojen summalla.

 

Koska peliyhtiöiden tuotot ovat ihan tavallisia verovaroja, ne pitäisi jakaa samoin perustein kuin muutkin julkiset varat. Jos ehdotettu käyttökohde on sellainen, ettei siihen pitäisi käyttää verovaroja, ei siihen pidä käyttää myöskään pelituottoja. Jos poliittisesti kytkeytynyttä yhdistystä tai lobbausjärjestöä ei pidä tukea verovaroilla, ei sitä pidä tukea pelituotoillakaan. 

 

Samoin jos jokin kohde on riittävän arvokas verovarojen käyttöä varten, se on riittävän arvokas myös pelivaroilla rahoitettavaksi. Jos tulonsiirrot köyhille tai sairaalat ovat tärkeämpiä verovarojen käyttökohteita kuin ooppera, ovat ne myös tärkeämpiä pelituottojen käyttökohteita. 

 

Otetaan köyhiltä, annetaan rikkaille 

 

Koska pelituotot ovat verovaroja, ne pitää siis käyttää samojen periaatteiden mukaisesti kuin muutkin julkiset varat. Mutta ne pitää myös kerätä samojen periaatteiden mukaisesti kuin muut verovarat. Jos yleisesti pidetään huonona veroja ja tulonsiirtoja, jotka siirtävät rahaa köyhiltä rikkaille, täytyy tätä kriteeriä soveltaa myös rahapelituottoihin. 

 

Rahapeliyhtiöiden monopolivoitot ovat hyvin regressiivinen tapa kerätä veroja. Regressiivinen vero on muuten ikään kuin progressiivisen veron vastakohta, toisin sanoen vero, jossa köyhien veroaste on suurempi kuin rikkaiden. Tarkkaa laskelmaa regressiivisyyden asteesta ei ole, mutta jonkinlaisen kuvan saa katsomalla esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rahapelitutkimusta. Uusin tutkimus on vuodelta 2011. Tutkimuksesta selviää, että rahapeleihin käytetyn rahamäärän osuus tuloista on sitä pienempi, mitä suuremmat nettotulot henkilöllä on. Osuus on melkein kaksinkertainen alle 1000 euroa kuussa nettoavilla verrattuna yli 2000 euroa tienaaviin. THL:n tutkimus jättää paljon toivomisen varaa, mutta tulos on varmasti karkeasti oikeansuuntainen. 

 

Verotus tapahtuu rahapeliyhtiöiden kautta suureksi osaksi monopolihinnoittelun muodossa. Kuten kaupungin ainoa taksi, myös kaupungin ainoa rahapeliyhtiö voi periä tuotteistaan korkeita hintoja. Kuten edellä todettiin, nämä korkeat hinnat ovat ihan samanlaista verotusta kuin vaikkapa arvonlisäverolla korotetut hinnat. Rahapelivero vain kohdistuu pelien pelaajiin, ja köyhät pelaavat näitä pelejä rikkaita enemmän, vero on siis regressiivinen. 

 

Tätä ominaisuutta korostaa tietenkin se, että rahat eivät suureksi osaksi mene tavanomaiseen julkiseen pottiin, josta esimerkiksi sosiaaliturva ja terveydenhuolto rahoitetaan. Sen sijaan rahat jaetaan erilaisiin hyviin tarkoituksiin, kuten kulttuuriin, urheiluun ja järjestötoimintaan. Näitä kuluttavat tietysti jossakin määrin kaikki väestöryhmät, mutta keskimääräistä paremmin toimeentulevat kuitenkin enemmän kuin vähemmän varakkaat. Tämä pitää paikkansa erityisesti kulttuurin, mutta myös urheilun alalla. Niinpä koko järjestelmä toimii tulonsiirtona köyhiltä rikkaille. Ainakaan tältä osin se ei siis noudata veropolitiikan yleisiä tavoitteita.

 

Rahapelituottoja hukataan

 

Paitsi että rahoja siirretään huono-osaisilta hyväosaisille, osa niistä käytetään täysin älyttömiin tarkoituksiin. Erilaiset puolueisiin kytkeytyvät tai lobbaukseen erikoistuneet järjestöt ovat yksi esimerkki. Näiden tukeminen on kylläkin vähentynyt viime vuosina. Kenties järjettömin esimerkki on Fintoto, jonka tuotto käytetään hevoskasvatuksen ja –urheilun edistämiseen. On hämmästyttävää, että aikana jolloin julkisia menoja joudutaan leikkaamaan, kukaan ei kiinnitä huomiota tähän lähinnä irvokkaaseen julkisten varojen käyttöön. 

 

Onko monopoli hyvä tapa vähentää pelaamisen haittoja?

 

Rahapelimonopoleja puolustetaan voimakkaimmin sillä, että niillä vähennetään uhkapelien haittoja. Haittojen vähentämiseen ei kuitenkaan tarvita monopoleja. Uhkapeleihin voi tosiaan liittyä erilaisia ulkoisvaikutuksia, joiden vuoksi markkinoita ei kannata täysin vapauttaa. Mutta näitä olisi tietenkin syytä tutkia empiirisesti, esimerkiksi erilaisten kokeilujen avulla. 

 

Ei ole täysin selvää, miten uhkapelaamista pitäisi rajoittaa edes olettaen että sitä pitää rajoittaa. Toisin kuin vaikkapa tupakan sääntelyssä, ei ole ilmeistä miten hintatason korottaminen vaikuttaa. Pelaamisen hintahan muodostuu suureksi osaksi voittojen ja panosten suhteesta. Ei liene varmaa, että haittoja vähennetään parhaiten tekemällä peleistä sellaisia, että niissä häviää keskimäärin enemmän rahaa samalla panoksella.

 

Voi olla, että valvonta ja saatavuuden rajoittaminen ovat hintasääntelyä järkevämpää politiikkaa. Olipa oikea politiikka sitten hintatasoon, valvontaan tai saatavuuteen liittyvää, kaikki tavoitteet on mahdollista saavuttaa ilman monopoliyhtiöitä sääntelemällä sopivalla tavalla yksityisesti toimivia markkinoita, joille on vapaa pääsy. Haittojen vähentämisen näkökulmasta näyttäytyy myös varsin erikoisena se tosiasia, että Veikkaus on yksi Suomen suurimmista mainostajista. 

 

Jos halutaan vaikuttaa hintoihin, yksityisiä toimijoita voidaan verottaa samaan tapaan kuin muitakin toimialoja, joilla on negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Jos halutaan, tämä voidaan vieläpä tehdä niin, että kerätyt rahat jaetaan takaisin samoille väestöryhmille, jotka pelaavat ja siis kokevat myös pelaamisen haitat.

 

Toisin sanoen rahat voidaan jakaa kulttuurin, urheilun ja hevoskasvatuksen sijasta takaisin niille väestönosille, jotka pelejä pelaavat. Kulttuuri, urheilu ja hevoskasvatus voisivat sitten kilpailla julkisesta rahoituksesta samalla areenalla kuin muutkin hyvät asiat, eli poliittisessa päätöksenteossa. Jos taas halutaan vaikuttaa saatavuuteen ja valvontaan, yksityisten yritysten tuottamien palvelujen myynti voidaan sallia vain samoissa paikoissa, joissa nyt tarjotaan monopoliyhtiöiden pelejä. Mahdollisuus vaikuttaa saatavuuteen ja valvontaan on toki internetin aikana vaikeaa, mutta tämä ei mitenkään liity siihen, onko meillä monopoli vai ei.

 

Mitä hyötyjä monopolien purkamisesta sitten olisi?

 

Kilpailullisilla markkinoilla samoilla panoksilla saatavat voitot olisivat taatusti suurempia. Osa tästä hyödystä voitaisiin varmasti siirtää pelaajille haittavaikutusten lisääntymättä. Keskeinen hyöty olisi myös monopoliin, varsinkin julkiseen monopoliin liittyvän tehottomuuden poistuminen. On ilmeistä, että rahapelitoiminta on nykyisellään tehotonta. 

 

Monopoliorganisaatiot ovat suuria, ja täynnä erilaisia rönsyjä. Kustannustaso on kilpailullisia yrityksiä korkeampi. Merkittävä osa yhtiöiden energiasta kuluu lobbaukseen oman aseman puolesta poliitikkojen ja kansalaisten suuntaan. Tämä paitsi kuluttaa resursseja tuottamattomaan toimintaan, rapauttaa poliittisen päätöksenteon luotettavuutta.

 

Media on täynnä ”hyvän tahdon pelejä” –tyyppisiä kampanjoita, joiden ainoa tarkoitus on vakuuttaa ihmisiä nykyjärjestelmän autuudesta. Rahapeliyhtiöitä valvovat poliittiset hallintoneuvostot. Johtajiksi valikoidaan liike-elämän ammattilaisten sijasta entisiä poliitikkoja. Kaikesta tästä päästäisiin eroon, jos monopoleista yksinkertaisesti luovuttaisiin.

 

Millainen Suomi sitten olisi ilman rahapelimonopoleja? Pelaaminen olisi aika lailla samanlaista kuin nyt. Voittojen suhde panoksiin olisi korkeampi. Köyhien pelaajien rahoja siirtyisi vähemmän rikkaille ja häviäisi vähemmän julkisten monopolien syövereihin. Uhkapelien saatavuus ja valvonta voitaisiin pitää halutulla tasolla. Kaikki olisi aika samanlaista kuin nytkin, asiat olisivat vain vähän paremmin.

 

Lähde: Libera

 

JUKKA AMINOFF

Toimitus
Lisätietoja Aminoff, Jukka

Toimittaja